Mistä syntyvät noitanaiset, shamaanittaret, Rohtonaiset ja muut väkevät auttajat, syvien vetten luotaajat?

Lyhyin vastaus on: kivusta. Tietenkään asia ei ole niin yksinkertainen, mutta vanhinta perinnettä tuntevat ja tutkineet tietävät, että joka puolella maailmaa väkevimmät henkimaailman kanssa keskustelijat ovat saaneet tehtävänsä nimenomaan näkymättömän maailman pyytämättä antamana lahjana. Joissain kulttuureissa näitä henkien initioimia shamaaneja, tietäjiä, noitia ja parantajia arvostettiin vielä enemmän kuin niitä, joille tehtävä ja arvonimi olivat periytyneet vaikkapa sukulahjana. Tätä en kerro asettaakseni itseäni kenenkään yläpuolelle, vaan se on mielestäni kiintoisa osa perinnetietoa. Henkien initioima auttaja nimittäin sai osakseen kovimmat koulut kaikista. Yleensä tällainen initiaatio eli vihkimys tehtävään tapahtui äärimmäisen kivun, lähestulkoon aineellisen ruumiin kuoleman ja uuden heräämisen kautta. Joissain perinteissä tunnetaan kertomus, jossa shamaanin initiaatioon kuuluu kirjaimellinen kappaleiksi repiminen ja osien noutaminen Alisesta sekä niiden uudelleen kokoaminen keskimääräisestä poikkeavaan muotoon.

Olen elämässäni läpäissyt kolme tällaista initiaatiota, toinen toistaan väkevämpiä. Ensimmäisen sain 14-vuotiaana umpilisäkkeen viittä vaille puhjetessa. Vietin tuolloin ennen hoitoon pääsyä ja leikkausta useita päiviä kuolemantuskaisessa horrostilassa pystymättä lopulta puhumaan, liikkumaan tai muodostamaan tietoisia ajatuksia. Toinen herätysyritys tapahtui viisi vuotta myöhemmin henkilöauton ajautuessa opiskelutoverin käsistä kuivalta valoisalta tieltä ulos, suoraan kuin magneetin vetämänä päin ainoaa suurempaa kiveä kilometrien säteellä. Olin seurueen ainoa vakavammin loukkaantunut, ja kannan edelleen myös tuon kohtaamisen arpia niin kasvoissani kuin ruumiini sisällä rikkoutuneina osasina.

Elämä ohjasi minua tuolloin kohti perhettä ja muita sellaisia asioita, joita jotkut uskovat kaiketi kutsuvat ”maailmallisiksi”. Koin kuitenkin haastavaksi sopeutua yhteiskunnan edellyttämiin raameihin, ja harhailin pitkään, uppoutuen mm. teatterintekemiseen, joka oli miltei 40 vuotta ykkösintohimoni. Kun viimein pysähdyin yliopistoon, löysin paikkani pitkäksi aikaa. Koin tutkijuuden kutsumustehtäväksi, ja ehkä se jonkin aikaa sitä olikin… kolmas vihkimys kuitenkin odotti jo, ja se oli tähän mennessä rajuin.

Vuonna 2012 fyysinen olemukseni romahti, hajosi kirjaimellisesti osiin. Perinnöllinen sidekudossairauteni EDS tunkeutui stressin ja hengitystiesairauksien heikentämään elimistöön. Se repi jokaisen nivelen sijoiltaan, turrutti aivot, valutti nesteet kehossa vääriin paikkoihin, sotki suoliston, verenkierron, sydämen sykkeen, lämmönsäätelyn ja luustontiheyden. Se uuvutti minut pyörätuoliin, lääkityksin ja vartalotuin vaivoin kasassa pysyväksi olennoksi, jonka vapaa-ajasta valtaosa kului jälleen horroksessa. Tunteja, päiviä saattoi kulua unenomaisessa tilassa, jossa vaeltelin ja kelluin aineellisen ja lukemattomien aineettomien maailmojen rajoilla. Lasteni ääniin kykenin reagoimaan lähes aina, juuri mihinkään muuhun en. Olin katoamassa olemattomiin.

Se, mitä sitten tapahtui ja miten tuo tila muuntui, heräsin eloon, on toinen tarina, emmekä mene siihen nyt. Huvittavaa on, että vielä nousun alettua yritin jatkaa työtäni tutkijana. Vihdoin väiteltyäni 2015 henkimaailma ei sietänyt vitkutteluani enää, ja siitä alkoivat burnoutit jotka johtivat tutkijantyön päättymiseen kesällä 2018. Tuon jälkeinen toipumisaika, miltei erakoitunut pesiytyminen, kesti pitkään. Sen aikana tunnustelin hitaasti, mutta yhä rohkeammin, voisiko niistä lahjoista joita olin jo syntymässäni saanut, olla apua myös muille, ja miten voin tietoisesti niitä vahvistaa.

Aloitin heräämisen uuteen tehtävääni kouluttautumalla meditaatio- ja rentoutusohjaajaksi syksyllä 2018 (Koulutuskeskus Hali) sekä reiki masteriksi (Usui) keväällä 2019. Tuon jälkeen olen saanut oppia ja oivaltaa niin itsekseni, keskustellen ja ohjausta saaden monissa yhteyksissä. Viimeisin varsinainen koulutussessio tapahtui 2022, kun Sielunhoitamon Aavevasara-kurssilla vahvistin ymmärrystäni ja taitojani myös alempien tasojen olentojen käsittelyssä. Energiapuhdistukset onnistuvat nykyään siis nk. eksorsismiin asti.

Ammennan työssäni kaikesta kartuttamastani elämänkokemuksesta, sydämen viisaudesta, väkevästä intuitiosta, tutkijantaidoistani (voit tutustua ansioluettelooni tästä), varsinaissuomalais-savolaisista juuristani, yhteydestä länsirannikon luontoon sekä niin suomensukuisista kuin eklektisesti, kunnioittaen ja huomaavaisesti useista perinteistä. Alinen ja Ylinen energia ovat minulle yhtä rakkaita, ja arkiminäni on juurevasti läsnä Keskisessä.

Huom: Rohtonainen on aiemmin toiminut toiminimellä Ylvan Polku. Ihminen ja toimenkuva ovat samat, toiminimiyrityksen nimi on muuttunut ja Rohtojen valikoima laajentunut, kun olen yhä vahvemmin tullut juurilleni.