(Julkaistu alun perin Ylvan Polku -sivustolla loka-marraskuussa 2023.) Kirjoitan tätä tekstiä lokakuun alussa 2023. Jonkin aikaa sitten sain näynomaisen kosketuksen juuriini, joiden todellinen syvyys ja merkitys alkoi avautua kuin tiukaksi puristettu pallo ohuiksi vuoltuja puukiehkuroita. Koko ikäni olen sanonut kysyttäessä, että kirjaimellisesti en ole kotoisin mistään. Oikeasti asia on päinvastoin. Olen elänyt koko lapsuuteni juurieni sijalla, vaikkakin tietämättä sitä. Olen ilmeisesti hyvin syvästi ja pitkältä ajalta varsinaissuomalainen, satakuntalaisilla höysteillä ja jollain satunnaisella viittauksella mm. Hattulan seudulle. Se selittää syvän kaipuuni isovanhempani kotipaikalle, joka myytiin suvusta pois kun olin vain 8-9-vuotias ja jota surin vuosia, ehkä vieläkin. Muistan tuvan, metsän valtaamat navetanrauniot ja kallioisen maaperän kuoppiin kertyvän sadeveden. Äskettäin etsin paikan…