Viikonloppuna päädyin eräiden juhlien päätteeksi koluamaan erään lopetetun hoitolan varastoa. Palasin kotiin monien jo aiemmin ihailemieni elementtien ja ainesten kanssa. Niitä järjestellessä muistin jotain, mitä en ole tietoisesti ajatellut pitkään aikaan.
Kauan sitten, toisessa ajassa, kaukaisessa etelän maassa, niinhän tarinat alkavat… kaksi nuorta ihmistä loivat ajatuskuvan pienestä kaupasta, joka tarjoaisi taikaa. Toinen nuori tahtoi tuoda toisia todellisuuksia näkyviksi muun muassa roolipelien muodossa, toinen tahtoi kortteja, yrttejä, kimaltavia kiviä ja hämyisen nurkan, samettiliinalla säihkyvän kristallipallon ja merkityksellisiä sanoja. Siellä saisivat virvoittua niin sisäisesti kuin ulkoisesti väsyneet elämänmatkalaiset, siellä olisi hengen heimo ja raottuisi näkymättömien todellisuuksien verho. Se olisi jotain uutta, jotain mitä täällä pohjolassa ei vielä ollut, ainakaan sillä seudulla.
Sitä puotia luotiin ajatuksen tasolla aika pitkään. Varasin meille jopa ajan yritysneuvojalle, joka suhtautui varovaisesti, mutta tulkintani mukaan myönteisesti. Työtä se vaatisi. Opintojen valitsemista kaupan alalle sopiviksi nyt ainakin, ja niiden loppuun saattamista suoraviivaisesti. Ymmärsin kyllä, vaikka mielessäni kapinoin: jos idea on tässä, se on luotu ja tahtoo syntyä niin eikö sen olisi paras syntyä nyt. Työnsin Tahtoni syrjään, ja sen mukana paljon muuta.
Siitä on kohta 30 vuotta. Se pieni puoti ja teekahvila jolla oli kutsuva, vähän mystinen mutta ei liian leijuva nimi, ei syntynyt. Elämä vei muihin suuntiin, käytännöllisempien unelmien pariin. Sekin opetti paljon.
Nyt moisia ihanuuksien täyttämiä maagisia puoteja on ympäri Suomen, tunnetuimpana ehkä jo useisiin kaupunkeihin laajentunut Tarotpuoti. Tässäkin kaupungissa on monta erilaista alan liikettä, joista varsinkin se (lopettanut) hoitola, jonka varastoa kannoin kotiin sekö upea Valotupa ja sen yhtä upea seuraaja, Porilaine tupa ovat kantaneet vähän samankaltaista lyhtyä kuin pikku tietäjäntupamme olisi kantanut.
Kun muistin tämän, tajusin miksi olen ystävien liiketiloissa usein tuntenut jonkinlaista haikeutta, kuin ammoin menehtyneen rakastetun muiston häiveen.
Eilen järjestelin ystävän varastosta perimiäni rohtopurkkeja ja -pulloja, yrttejä ja pihkoja sekä muita tarveaineita ja uusia kiinnostavia työvälineitä. Ostin myös 13 kiloa mehiläisvahaa, ei lopu Rohtokynttilät muuten ihan heti kesken. 😂 Huomasin että pikku työhuoneeni on odottanut jo tätä muuntautumista, tehtävänsä laajenemista.
Alan ymmärtää, miksi joogaopettajakoulutus otettiin to do -listaltani tänä vuonna pois. On muuta harjoitusta, muita mahdollisuuksia ja muita parantavia polkuja tuotavana esiin, niin omaksi kuin muiden hyväksi. Kyllä tästä vielä rohtokamari tulee.
Tämä Voiman vuosi alkaa keriä itseään auki kohti Lohikäärmeen kautta. Sen lämpö tuntuu jo. 🧡
